Alkukesän 2013 aikana tehtiin järvikalakysely Itä-Suomen alueen ammattikeittiöille. Kysely lähetettiin 972 ammattikeittiölle, osalle paperisena ja osalle sähköisenä. Kyselyn avulla haluttiin selvittää alueen ammattikeittiöiden kalan käyttöä ja tarjoamista asiakkaille yleisellä tasolla ja lisäksi järvikalan osalta tarkemmin sen käyttöä, hankintaa, saatavuutta, laatumielikuvaa ja myös kalaketjun sähköisen seurannan tuomaa lisähyötyä. Kyselyyn vastasi yhteensä 173 ammattikeittiötä.
Suurin osa kyselyyn vastanneista ammattikeittiöistä tarjoilee kalaa asiakkailleen vähintään kerran viikossa ja kymmenes osa tarjoilee kalaa useammin kuin kolme kertaa viikossa. Kun vastaajilta kysyttiin, mitä kalaa he tarjoavat, vastaukset jakautuivat seuraavasti: ulkomaista kalaa 34 %, kotimaista viljeltyä kalaa 27 %, kotimaista järvikalaa 24 % ja kotimaista merikalaa 15 %. Ammattikeittiöt haluavat tarjota enemmän kotimaista järvikalaa asiakkailleen (94 %) ja 70 % mielestä myös heidän asiakkaansa haluavat listoille lisää kotimaista järvikalaa. Järvikalan laatua pidettiin enimmäkseen hyvänä tai erinomaisena. Suurimmiksi ongelmiksi järvikalan käytön lisäämiselle nousivat tasainen saatavuus, epäilyt kylmäketjun pitävyydestä ja kalan jalostamattomuudesta. Kala halutaan keittiöön perattuna, ruodottomana ja mielellään vielä sopivina paloina tai kuutioina, jotta siitä on helppo tehdä ruokaa. Kysyttäessä irtopakastetun kalan käytöstä miltei puolet, 44 % vastaajista ei ollut tutustunut niihin lainkaan. Ne, jotka eivät käyttäneet irtopakastettuja kaloja, kertoivat saatavuuden olevan suurin este. Seuraavana hiersi hinta ja monien mielestä tuore on parempaa tai tuotteet eivät kuuluneet sopimusten piiriin. Pari vastaajaa ei ollut saanut kaloista tai toimittajista tarpeeksi tietoa. Kalan jäljitettävyydestä kysyttäessä tärkeimmäksi tiedoksi vastaajien mielestä nousi kalan pyyntipäivän ilmoittaminen ja heti seuraavaksi tärkeimpänä pidettiin tietoa kalan lämpötilasta koko toimitusketjun ajalta. Myös kalan kuljetusreitistä oltiin kiinnostuneita samoin kuin pyyntipaikasta, sen sijaan kalastajan nimellä ei nähty niin suurta tärkeyttä. Kun näiden tietojen saatavuutta kysyttiin, olivat vastaajat sitä mieltä, että kalan pyyntipäivä oli saatavilla aina tai useimmiten 74 % mielestä, mutta harvoin viidenneksen mukaan ja ei koskaan jopa 6 % mielestä. Mielipiteet kalan pyyntipaikan saatavuustiedoista olivat melko yhtenevät pyyntipäivän tietojen kanssa. Kalastajan nimen ilmoittivat vastaajat saavansa tietoon useimmiten tai aina 53 % ja harvoin tai ei koskaan 47 %. Näiden vastausten valossa näyttää siltä, että kalan jäljitettävyystietojen kanssa on edelleen paljon tekemistä ja parannettavaa. Kyselyyn vastanneista ammattikeittiötoimijoista 61 % oli sitä mieltä, että sähköinen kalan toimitusketjun seuranta toisi lisäarvoa kalan laadunhallintaan ja jäljitettävyyteen. 36 % ei osannut sanoa asiaan mielipidettään ja vain 4 % oli sitä mieltä, että sähköinen seuranta ei toisi lisäarvoa. Kyselylomakkeen löydät täältä. Kyselyn tuloksista voit lukea tarkemmin täältä. |
|
Kalanjalostajille lähetettiin keväällä 2013 sähköpostikysely, jonka avulla haluttiin selvittää kalanjalostajien järvikalan käyttöä ja kokemuksia järvikalan laatuun ja laadunhallintaan liittyen. Kysely lähetettiin pääasiassa Itä-Suomen alueella toimiville jalostajille, mutta mukaan otettiin myös suurimmat valta-kunnalliset toimijat. Vastauksia saatiin 10 jalostajalta, joista kolme ei lainkaan käsittele järvikalaa.
Laitokset ovat hyvin eri kokoisia kapasiteetiltaan ja järvikalan määrä vaihteli järvikalan käytön osalta 6000 – 25 000 kg vuodessa. Jalostetut tuotteet myytiin edelleen tukkuliikkeisiin, ravintoloihin, kaup-poihin ja lahjatavaraliikkeisiin. Suoramyyntiä tapahtuu myös jonkin verran ja yksi isompi jalostaja il-moitti myyvänsä myös julkiselle sektorille ja elintarviketeollisuuteen.
Useimmissa yrityksissä jalostetaan muikkua ja kuhaa, muita mainittuja kaloja olivat särki, ahven, sii-ka, hauki, lahna, säyne ja kuore. Kalat tulevat useista eri järvistä. Kaloista vain muikkua lähtee eteenpäin myös pyöreänä, muuten kalat on vähintään perattu, usein fileoituna ja edelleen jatkojalostettuna, esim. friteerattuna, paistettuna, savustettuna. Kalaa myydään tuoreena, pakastettuna ja säilykkeinä.
Jalostajien mukaan järvikalan saatavuus vaihtelee paljon. Toisinaan kalaa on tarjolla liikaa ja joskus sitä ei saa tarvittavaa määrää. Järvikalan hinta koettiin joskus olevan este enemmälle kalan käytölle. Tuotannon puolella ongelmia tuottavat pienet tuotantotilat ja henkilökunnan vähäinen määrä, joihin investoiminen koettiin haastavaksi.
Useimmat yritykset pitävät järvikalan laatua hyvänä ja jäljitettävyyttä toimivana. Etenkin yritykset, jotka toimivat läheisessä yhteistyössä kalastajien kanssa olivat tyytyväisiä yhteistyöhön. Ainoastaan yksi yritys kritisoi kalastajien toimintaa.
Laitokset ovat hyvin eri kokoisia kapasiteetiltaan ja järvikalan määrä vaihteli järvikalan käytön osalta 6000 – 25 000 kg vuodessa. Jalostetut tuotteet myytiin edelleen tukkuliikkeisiin, ravintoloihin, kaup-poihin ja lahjatavaraliikkeisiin. Suoramyyntiä tapahtuu myös jonkin verran ja yksi isompi jalostaja il-moitti myyvänsä myös julkiselle sektorille ja elintarviketeollisuuteen.
Useimmissa yrityksissä jalostetaan muikkua ja kuhaa, muita mainittuja kaloja olivat särki, ahven, sii-ka, hauki, lahna, säyne ja kuore. Kalat tulevat useista eri järvistä. Kaloista vain muikkua lähtee eteenpäin myös pyöreänä, muuten kalat on vähintään perattu, usein fileoituna ja edelleen jatkojalostettuna, esim. friteerattuna, paistettuna, savustettuna. Kalaa myydään tuoreena, pakastettuna ja säilykkeinä.
Jalostajien mukaan järvikalan saatavuus vaihtelee paljon. Toisinaan kalaa on tarjolla liikaa ja joskus sitä ei saa tarvittavaa määrää. Järvikalan hinta koettiin joskus olevan este enemmälle kalan käytölle. Tuotannon puolella ongelmia tuottavat pienet tuotantotilat ja henkilökunnan vähäinen määrä, joihin investoiminen koettiin haastavaksi.
Useimmat yritykset pitävät järvikalan laatua hyvänä ja jäljitettävyyttä toimivana. Etenkin yritykset, jotka toimivat läheisessä yhteistyössä kalastajien kanssa olivat tyytyväisiä yhteistyöhön. Ainoastaan yksi yritys kritisoi kalastajien toimintaa.
Esittelimme Järvikalan RFID- järjestelmää Mikkelin K-Citymarketissa yleisölle 29.10.2013. Esittelytilaisuus kesti muutaman tunnin ja esittelyn lomassa keräsimme pienimuotoisesti asiakkaiden mielipiteitä kalan alkuperän tärkeydestä ja järvikalan sähköisestä seurantajärjestelmästä. Kyselyyn vastasi 22 ihmistä, eli kyselyn tulokset ovat vain suuntaa-antavia, eikä niiden perusteella voi juuri tehdä yleistyksiä. Kysely tehtiin aamupäivällä, jolloin yli kuusikymmentävuotiaat muodostivat selvästi suurimman asiakasryhmän. Tämä näkyi myös kyselyyn vastanneissa. Kyselyyn vastanneista miltei 70 % oli yli kuusikymppisiä ja alle kolmekymmenvuotiaita vastaajissa oli vain yksi.
Järvikalaa ostaessaan vastaajat kokivat tärkeimmäksi tiedoksi kalan pyyntipäivän. Seuraavaksi eniten haluttiin tietää kalan säilyvyysaika ja heti perään tieto kalan säilytyslämpötilasta koko toimitusketjun ajalta. Kalan jalostuspaikat ja pyyntipaikat koettiin vähiten tärkeiksi. Kuitenkaan yksikään vastaajista ei ollut minkään tiedon kohdalla valinnut vaihtoehtoa "ei lainkaan tärkeä". Alkuperä- ja säilyvyystiedot kyselyn asiakkaat haluaisivat mieluiten saada joko kalatiskin näytöltä tai myyjältä suullisesti. Neljännes haluaisi tiedot omaan kännykkäänsä ja yksi asiakas ilmoitti, että olisi kätevää saada päivän kalavalikoimasta tieto nettiin jo ennen kauppaan tuloa. Näin pitemmästä matkasta ei tarvitsisi tulla turhaan kalaostoksille. Melkein 70% vastaajista oli sitä mieltä, että ostaisi useammin järvikalaa, jos toimitusketju pystyttäisiin todentamaan esittelemällämme tavalla.
Kyselylomakkeen näet täältä
Järvikalaa ostaessaan vastaajat kokivat tärkeimmäksi tiedoksi kalan pyyntipäivän. Seuraavaksi eniten haluttiin tietää kalan säilyvyysaika ja heti perään tieto kalan säilytyslämpötilasta koko toimitusketjun ajalta. Kalan jalostuspaikat ja pyyntipaikat koettiin vähiten tärkeiksi. Kuitenkaan yksikään vastaajista ei ollut minkään tiedon kohdalla valinnut vaihtoehtoa "ei lainkaan tärkeä". Alkuperä- ja säilyvyystiedot kyselyn asiakkaat haluaisivat mieluiten saada joko kalatiskin näytöltä tai myyjältä suullisesti. Neljännes haluaisi tiedot omaan kännykkäänsä ja yksi asiakas ilmoitti, että olisi kätevää saada päivän kalavalikoimasta tieto nettiin jo ennen kauppaan tuloa. Näin pitemmästä matkasta ei tarvitsisi tulla turhaan kalaostoksille. Melkein 70% vastaajista oli sitä mieltä, että ostaisi useammin järvikalaa, jos toimitusketju pystyttäisiin todentamaan esittelemällämme tavalla.
Kyselylomakkeen näet täältä
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa selvitetään hankkeessa tuoreen järvikalan paikallisten palveluympäristöjen muuttumista ja haasteita vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta. Lisäksi kartoitetaan vapaa-ajan asukkaiden ja paikallista järvikalaa myyvien tahojen näkemyksiä järvikalaan liittyvien palvelujen tulevaisuudesta ja uusista kehittämismahdollisuuksista, kuten teknologisista ratkaisuista, joiden avulla paikallisten palveluympäristöjen toimivuutta tuoreen järvikalan osalta voitaisiin parantaa. Hankeosiossa toteutetaan artikkeli, jossa hyödynnetään mm. kirjallisuutta ja mediakeskustelua.
Pääosassa aineistoa ovat kuitenkin vapaa-ajan asukkaiden ja tuoretta järvikalaa tarjoavien toimijoiden haastattelut, jotka toteutettiin kevään ja kesän 2013 aikana. Haastatellut löytyivät Mikkelistä Kyyveden rannalta sekä Suomenniemeltä. Näillä alueilla on tiheä vapaa-ajan asujaimisto, joten ne muodostavat järvikalan käytön kannalta mielenkiintoisia paikallisia palveluympäristöjä. Valtaosa haastatelluista vapaa-ajan asukkaista asui vakituisesti pääkaupunkiseudulla. Useimmat heistä olivat vielä työelämässä, käyttivät järvikalaa ja suhtautuivat palvelujen käyttöön vapaa-ajan asumisen yhteydessä positiivisesti. Voidaan siis olettaa, että he edustivat hyvin vapaa-ajan asukkaita, jotka voivat toimia tulevien palvelujen kuluttaja-asiantuntijoina. Yhteensä haastateltiin 13 vapaa-ajan asukasta. Paikallisia tuoreen kalan myyjiä etsittiin mm. vapaa-ajan asukkaiden haastattelujen perusteilla. Koska haluttiin saada hyvä kokonaiskuva paikallisen järvikalan tarjonnasta, haastateltiin erityyppisiä kalan myyjiä. Mukaan otettiin sekä kauppaketjujen, yksityisten kalan myyntiin keskittyvien kauppojen että kotitarvekalastajien edustajia, yhteensä 7 kalan myyjää. Artikkeli valmistuu vuoden 2013 aikana.
Pääosassa aineistoa ovat kuitenkin vapaa-ajan asukkaiden ja tuoretta järvikalaa tarjoavien toimijoiden haastattelut, jotka toteutettiin kevään ja kesän 2013 aikana. Haastatellut löytyivät Mikkelistä Kyyveden rannalta sekä Suomenniemeltä. Näillä alueilla on tiheä vapaa-ajan asujaimisto, joten ne muodostavat järvikalan käytön kannalta mielenkiintoisia paikallisia palveluympäristöjä. Valtaosa haastatelluista vapaa-ajan asukkaista asui vakituisesti pääkaupunkiseudulla. Useimmat heistä olivat vielä työelämässä, käyttivät järvikalaa ja suhtautuivat palvelujen käyttöön vapaa-ajan asumisen yhteydessä positiivisesti. Voidaan siis olettaa, että he edustivat hyvin vapaa-ajan asukkaita, jotka voivat toimia tulevien palvelujen kuluttaja-asiantuntijoina. Yhteensä haastateltiin 13 vapaa-ajan asukasta. Paikallisia tuoreen kalan myyjiä etsittiin mm. vapaa-ajan asukkaiden haastattelujen perusteilla. Koska haluttiin saada hyvä kokonaiskuva paikallisen järvikalan tarjonnasta, haastateltiin erityyppisiä kalan myyjiä. Mukaan otettiin sekä kauppaketjujen, yksityisten kalan myyntiin keskittyvien kauppojen että kotitarvekalastajien edustajia, yhteensä 7 kalan myyjää. Artikkeli valmistuu vuoden 2013 aikana.
Alkuvuodesta 2014 tehtiin Suomen elintarvikevalvontaviranomaisille kysely, jossa kartoitettiin valvontaviranomaisten näkemystä sähköisen seurantajärjestelmän tarpeellisuudesta ja hankkeessa kehitetyn järjestelmän toimivuudesta ja mahdollisuuksista. Kysely lähetettiin Suomen kaikkiin valvontayksiköihin, sekä johtajalle, että yleiseen sähköpostiosoitteeseen. Viesti pyydettiin lähettämään edelleen valvontaviranomaiselle, ketä asia lähimmin koskee. Kyselyyn vastasi 42 elintarvikevalvontaviranomaista.
Kyselyyn vastanneista 31 oli terveystarkastajia, loput vastaajista olivat joko johtavassa asemassa olevia tai muita elintarvikevalvontaviranomaisia eri puolilta Suomea. Vastaajien toimipaikat jakautuivat alueellisesti seuraavasti: Pohjois-Karjala 8, Pohjamaa 6, Uusimaa 5, Savo 4, Pirkanmaa 4, Häme 3, Satakunta 3, Keski-Suomi 2, Kymenlaakso 2, Varsinais-Suomi 2, Lappi 1 ja 1 vastaaja ei ilmoittanut paikkakuntaa. Vastaajista vajaa 40 % vastasi merikalan valvonnasta ja vajaa 60 % järvikalan, osa vastasi molemmista. Vastaajissa oli myös terveystarkastajia, joiden toimialaan ei kuulunut kalan toimitusketjun valvonta (n. 27 %).
Kysymykseen onko kalaketjun valvonnassa mielestänne ongelmia, saatiin runsaasti vastauksia (33 kpl). Suurimmiksi ongelmiksi nostettiin kalan oikeaan alkuperään ja jäljitettävyyteen liittyvät ongelmat (13), jotka koskevat sekä kotimaista, että ulkomaista kalaa. Usein pyyntipaikka puuttuu kokonaan. Seuraavaksi suurimmiksi ongelmiksi nousivat pyyntipäivän oikeellisuus (8), lämpötilanhallinta ja -valvonta (8) sekä asiakirjojen hallinnan puutteet (8). Usein päiväys ja lämpötilaongelmat koettiin nimenomaan virheellisiksi tai puuttuviksi merkinnöiksi pyynnin tai säilytysajan osalta, ei niinkään virheellisiksi säilytystavoiksi. Vastaajat toivat esille, että kalaketjun pituus ja toimijoiden pienuus vaikuttaa asiaan. Puutteellisen asiakirjahallinnan lisäksi vastaajat nostivat esille myös kuljetuksiin liittyvät ongelmat valvonnassa; kuljetusvälinteitä ei tarkasteta kunnolla ja kuljetuksen aikaista vastuuta on vaikea määrittää. Harmaa kalatalous ja puuttuvat alkutuotanto- tai laitoshyväksynnät nousivat myös esille (2). Yksi vastaaja toi esille tahallista harhauttamista: kääpiöitynyttä siikaa myydään muikkuna Neljässä vastauksessa ei ongelmia oltu havaittu.
Suurin osa vastaajista (88 %) halusi saada tietoa kala-erän kulkureitistä tai säilytyslämpötiloista jälkikäteen. Sähköisestä, koko toimitusketjun kattavasta seurantajärjestelmästä, uskottiin olevan hyötyä (91 %). 34 vastaajaa perusteli myönteistä kantaansa mm. valvonnan helpottumisella (5), kuljetus- ja säilytyslämpötilatietojen todentamisella (13) sekä jäljitettävyyden paranemisella ja varmistamisella (10). Kuusi vastaajaa toi esille sen, että mahdollisten ongelmatapausten, ruokamyrkytysten tai takaisinvetojen yhteydessä virhekohta olisi helpompi ja nopeampi löytää kuin nykyään. Järjestelmää voisi käyttää omavalvonnan apuna, Oiva-tarkastusten hyödyksi, laadunvalvonnan parantamiseen ja yleensä koko kalan toimitusketjun läpinäkyvyyden parantamiseen. Valvontaviranomaiset näkivät järjestelmän tuovan kilpailuetua toimijoille ja läpinäkyvyyden lisääntymisen kautta suuren hyödyn kuluttajille.
Elintarvikevalvontaviranomaiset ohjattiin kyselyssä tutustumaan järjestelmään hankkeen nettisivujen kautta. Nettisivuille vastaajat pääsivät kyselyyn liitetyn linkin kautta. Tämän jälkeen vastaajat saivat kertoa oman mielipiteensä hankkeessa kehitetystä sähköisestä seurantajärjestelmästä valmiiksi annettujen vastausvaihtoehtojen perusteella. Vastaaja pystyi valitsemaan useampia vaihtoehtoja määritellessään järjestelmää. 67 % vastaajista oli sitä mieltä, että järjestelmä toisi uusia mahdollisuuksia viranomaisvalvontaan. 48 % oli sitä mieltä, että järjestelmä olisi mahdollista ottaa käyttöön ja että se vaikutti hyvältä. Reilu 7 % ei täysin ymmärtänyt sen toimintaa, vajaa 5 % koki järjestelmän lupaavaksi, muttei vielä ajankohtaiseksi ja sama määrä koki sen monimutkaiseksi. Kukaan ei ajatellut järjestelmän olevan huono tai sekava. 19 % vastaajista halusi vielä kommentoida järjestelmää omin sanoin. Esille nousi kysymyksiä mm. järjestelmän toimimisesta käytännössä, onko hygienia-säännökset otettu huomioon kortin käytössä ja onko kortti kierrätettävä. Käytettävyys, yksinkertaisuus ja hinta koettiin olevan tulevaisuudessa ratkaisevia tekijöitä sille, tullaanko järjestelmä lopulta käyttöön yleisesti. Joku oli sitä mieltä, ettei järjestelmä kata riittävästi koko ketjua, toinen taas totesi, että se on ”hyvä alku sähköiselle valvontajärjestelmälle, ei muuta kuin käyttöön”.
88 % vastaajista koki, että järjestelmä hyödyttäisi viranomaisia, 10 % ei osannut sanoa ja vain yksi vastaaja oli kielteisellä kannalla. Kyselyssä kysyttiin myös, mitä ominaisuuksia järjestelmään tulisi valvontaviranomaisten mielestä lisätä, jotta siitä olisi hyötyä elintarvikeketjujen valvonnassa. Esiin nousivat väärinkäyttömahdollisuuksien minimointi ja järjestelmän laaja-alainen käyttö niin, että sitä käytettäisiin myös merikalalle ja äyriäisille sekä niin, että se kattaisi kaikki toimijat, ei vain niitä, jotka nytkin toimivat sääntöjen mukaan ja laadukkaasti. Eri toimijoiden tulisi saada helposti ajettua tarvitsemansa tiedot ulos järjestelmästä, raportointia esim. kaupan ja PTY:n välille toivottiin samoin kuin etälukumahdollisuutta. Asiakkaille olisi hyvä saada tietoa kaupassa olevista kaloista sekä kalaerän loppumisesta ja myös mahdollisista takaisinvedoista. Väärinkäytökset haluttaisiin estää mm. sillä, että toimijan toimiala tulisi ilmoittaa järjestelmässä (laitos ja tunnus / elintarvikehuoneisto / alkutuottajakalastaja / muu) ja estää, ettei elintarvikehuoneisto pysty ilmoittamaan eteenpäin laitokselle. Kalan jalostusaste ja kalan ikä haluttaisiin näkyville. Hygienia säädökset tulee huomioida korttien käytössä ja käsittelyssä. Helppokäyttöisyyttä ja läpinäkyvyyttä korostettiin.
Kysymykseen, mitä hyötyä näkisitte järjestelmän käytöstä omaa työtänne ajatellen, vastasi 30 viranomaista. 13 vastaajista toi esille jäljitettävyyden varmistamisen, paranemisen, todentamisen tai helpottumisen. Järjestelmän käytöstä uskottiin olevan hyötyä kaikille ketjun toimijoille, eniten kaupoille, ravintoloille ja valvontaviranomaisille. Kuuden vastaajan mielestä järjestelmä helpottaisi ongelmatilanteiden paikallistamista ja selvittämistä. Viisi mainitsi kylmäketjun katkeamattomuuden tai lämpötilaseurannan todentamisen ja yleensä ottaen useat näkivät koko ketjun läpinäkyvyyden lisääntymisen tuovan helpotusta niin toimijoiden, kuin valvojienkin työtaakkaan. Kuluttajien saama reaaliaikainen tieto nähtiin myös valvojien selvitystyötä vähentävänä, koska tällöin monelta turhalta epäilyltä voitaisiin välttyä. Joku näki järjestelmän lähinnä toimijoiden, ei valvojien työkaluna ja yksi vastaajista suhtautui kielteisesti älypuhelimen käyttöön järjestelmän työkaluna. Yhden vastaajan mielestä järjestelmä ei ehkä täysin korvaa nykyisiä merkintävaatimuksia ja hän myös esitti aiheellisen kysymyksen, että mitä tapahtuu, jos älykortti hajoaa tai katoaa kesken matkan. Pääosin kommentit olivat kuitenkin erittäin myönteisiä. Eräs vastaaja totesi seuraavasti: ”Valvonta tulisi konkreettiselle tasolle, voisimme oikeastaan valvoa kalan laatua oikeitten dokumenttien avulla.”
Kysyttäessä ketä kalaketjun toimijoista järjestelmä hyödyttäisi parhaiten, kaikki vastausvaihtoehdot saivat kannatusta. Vastaaja pystyi valitsemaan useamman toimijan kalaketjusta. Vastaukset jakautuivat seuraavasti: Kauppa reilu 85 %, asiakas reilu 75 %, viranomaiset 61 %, ravintola 56 %, tukku vajaa 54 %, jalostaja miltei 49 %, sekä kalastaja ja logistiikkaa ja kuljetuksia hoitavat tahot saivat molemmat reilun 36 % kannatuksen. Eräs vastaajista totesikin kyselyn avoimessa mielipidekentässä, että ”kaikki osapuolet hyötyisivät järjestelmästä. On vaikea arvioida, kuka eniten. Uskoisin asiakkaan hyötyvän paljon ja se todennäköisesti lisäisi jopa kalan käyttöä ja jopa kansanterveyttä, ”kansantaloutta” ainakin paikallisesti”.
Muitakin avoimia kommentteja kyselyssä saatiin, yhteensä 20. Pääasiassa kommentit olivat innostuneita ja niissä toivottiin, että kehitystyö järjestelmän parissa jatkuu ja jotkut olivat jopa halukkaita osallistumaan jatkokehittelyyn itsekin. Muutamat vastaajat olivat myös huomanneet, että järjestelmällä olisi muitakin sovelluskohteita kalan lisäksi. Toivottiin, että järjestelmä saadaan myös valtakunnalliseen käyttöön.
Kyselyyn vastanneista 31 oli terveystarkastajia, loput vastaajista olivat joko johtavassa asemassa olevia tai muita elintarvikevalvontaviranomaisia eri puolilta Suomea. Vastaajien toimipaikat jakautuivat alueellisesti seuraavasti: Pohjois-Karjala 8, Pohjamaa 6, Uusimaa 5, Savo 4, Pirkanmaa 4, Häme 3, Satakunta 3, Keski-Suomi 2, Kymenlaakso 2, Varsinais-Suomi 2, Lappi 1 ja 1 vastaaja ei ilmoittanut paikkakuntaa. Vastaajista vajaa 40 % vastasi merikalan valvonnasta ja vajaa 60 % järvikalan, osa vastasi molemmista. Vastaajissa oli myös terveystarkastajia, joiden toimialaan ei kuulunut kalan toimitusketjun valvonta (n. 27 %).
Kysymykseen onko kalaketjun valvonnassa mielestänne ongelmia, saatiin runsaasti vastauksia (33 kpl). Suurimmiksi ongelmiksi nostettiin kalan oikeaan alkuperään ja jäljitettävyyteen liittyvät ongelmat (13), jotka koskevat sekä kotimaista, että ulkomaista kalaa. Usein pyyntipaikka puuttuu kokonaan. Seuraavaksi suurimmiksi ongelmiksi nousivat pyyntipäivän oikeellisuus (8), lämpötilanhallinta ja -valvonta (8) sekä asiakirjojen hallinnan puutteet (8). Usein päiväys ja lämpötilaongelmat koettiin nimenomaan virheellisiksi tai puuttuviksi merkinnöiksi pyynnin tai säilytysajan osalta, ei niinkään virheellisiksi säilytystavoiksi. Vastaajat toivat esille, että kalaketjun pituus ja toimijoiden pienuus vaikuttaa asiaan. Puutteellisen asiakirjahallinnan lisäksi vastaajat nostivat esille myös kuljetuksiin liittyvät ongelmat valvonnassa; kuljetusvälinteitä ei tarkasteta kunnolla ja kuljetuksen aikaista vastuuta on vaikea määrittää. Harmaa kalatalous ja puuttuvat alkutuotanto- tai laitoshyväksynnät nousivat myös esille (2). Yksi vastaaja toi esille tahallista harhauttamista: kääpiöitynyttä siikaa myydään muikkuna Neljässä vastauksessa ei ongelmia oltu havaittu.
Suurin osa vastaajista (88 %) halusi saada tietoa kala-erän kulkureitistä tai säilytyslämpötiloista jälkikäteen. Sähköisestä, koko toimitusketjun kattavasta seurantajärjestelmästä, uskottiin olevan hyötyä (91 %). 34 vastaajaa perusteli myönteistä kantaansa mm. valvonnan helpottumisella (5), kuljetus- ja säilytyslämpötilatietojen todentamisella (13) sekä jäljitettävyyden paranemisella ja varmistamisella (10). Kuusi vastaajaa toi esille sen, että mahdollisten ongelmatapausten, ruokamyrkytysten tai takaisinvetojen yhteydessä virhekohta olisi helpompi ja nopeampi löytää kuin nykyään. Järjestelmää voisi käyttää omavalvonnan apuna, Oiva-tarkastusten hyödyksi, laadunvalvonnan parantamiseen ja yleensä koko kalan toimitusketjun läpinäkyvyyden parantamiseen. Valvontaviranomaiset näkivät järjestelmän tuovan kilpailuetua toimijoille ja läpinäkyvyyden lisääntymisen kautta suuren hyödyn kuluttajille.
Elintarvikevalvontaviranomaiset ohjattiin kyselyssä tutustumaan järjestelmään hankkeen nettisivujen kautta. Nettisivuille vastaajat pääsivät kyselyyn liitetyn linkin kautta. Tämän jälkeen vastaajat saivat kertoa oman mielipiteensä hankkeessa kehitetystä sähköisestä seurantajärjestelmästä valmiiksi annettujen vastausvaihtoehtojen perusteella. Vastaaja pystyi valitsemaan useampia vaihtoehtoja määritellessään järjestelmää. 67 % vastaajista oli sitä mieltä, että järjestelmä toisi uusia mahdollisuuksia viranomaisvalvontaan. 48 % oli sitä mieltä, että järjestelmä olisi mahdollista ottaa käyttöön ja että se vaikutti hyvältä. Reilu 7 % ei täysin ymmärtänyt sen toimintaa, vajaa 5 % koki järjestelmän lupaavaksi, muttei vielä ajankohtaiseksi ja sama määrä koki sen monimutkaiseksi. Kukaan ei ajatellut järjestelmän olevan huono tai sekava. 19 % vastaajista halusi vielä kommentoida järjestelmää omin sanoin. Esille nousi kysymyksiä mm. järjestelmän toimimisesta käytännössä, onko hygienia-säännökset otettu huomioon kortin käytössä ja onko kortti kierrätettävä. Käytettävyys, yksinkertaisuus ja hinta koettiin olevan tulevaisuudessa ratkaisevia tekijöitä sille, tullaanko järjestelmä lopulta käyttöön yleisesti. Joku oli sitä mieltä, ettei järjestelmä kata riittävästi koko ketjua, toinen taas totesi, että se on ”hyvä alku sähköiselle valvontajärjestelmälle, ei muuta kuin käyttöön”.
88 % vastaajista koki, että järjestelmä hyödyttäisi viranomaisia, 10 % ei osannut sanoa ja vain yksi vastaaja oli kielteisellä kannalla. Kyselyssä kysyttiin myös, mitä ominaisuuksia järjestelmään tulisi valvontaviranomaisten mielestä lisätä, jotta siitä olisi hyötyä elintarvikeketjujen valvonnassa. Esiin nousivat väärinkäyttömahdollisuuksien minimointi ja järjestelmän laaja-alainen käyttö niin, että sitä käytettäisiin myös merikalalle ja äyriäisille sekä niin, että se kattaisi kaikki toimijat, ei vain niitä, jotka nytkin toimivat sääntöjen mukaan ja laadukkaasti. Eri toimijoiden tulisi saada helposti ajettua tarvitsemansa tiedot ulos järjestelmästä, raportointia esim. kaupan ja PTY:n välille toivottiin samoin kuin etälukumahdollisuutta. Asiakkaille olisi hyvä saada tietoa kaupassa olevista kaloista sekä kalaerän loppumisesta ja myös mahdollisista takaisinvedoista. Väärinkäytökset haluttaisiin estää mm. sillä, että toimijan toimiala tulisi ilmoittaa järjestelmässä (laitos ja tunnus / elintarvikehuoneisto / alkutuottajakalastaja / muu) ja estää, ettei elintarvikehuoneisto pysty ilmoittamaan eteenpäin laitokselle. Kalan jalostusaste ja kalan ikä haluttaisiin näkyville. Hygienia säädökset tulee huomioida korttien käytössä ja käsittelyssä. Helppokäyttöisyyttä ja läpinäkyvyyttä korostettiin.
Kysymykseen, mitä hyötyä näkisitte järjestelmän käytöstä omaa työtänne ajatellen, vastasi 30 viranomaista. 13 vastaajista toi esille jäljitettävyyden varmistamisen, paranemisen, todentamisen tai helpottumisen. Järjestelmän käytöstä uskottiin olevan hyötyä kaikille ketjun toimijoille, eniten kaupoille, ravintoloille ja valvontaviranomaisille. Kuuden vastaajan mielestä järjestelmä helpottaisi ongelmatilanteiden paikallistamista ja selvittämistä. Viisi mainitsi kylmäketjun katkeamattomuuden tai lämpötilaseurannan todentamisen ja yleensä ottaen useat näkivät koko ketjun läpinäkyvyyden lisääntymisen tuovan helpotusta niin toimijoiden, kuin valvojienkin työtaakkaan. Kuluttajien saama reaaliaikainen tieto nähtiin myös valvojien selvitystyötä vähentävänä, koska tällöin monelta turhalta epäilyltä voitaisiin välttyä. Joku näki järjestelmän lähinnä toimijoiden, ei valvojien työkaluna ja yksi vastaajista suhtautui kielteisesti älypuhelimen käyttöön järjestelmän työkaluna. Yhden vastaajan mielestä järjestelmä ei ehkä täysin korvaa nykyisiä merkintävaatimuksia ja hän myös esitti aiheellisen kysymyksen, että mitä tapahtuu, jos älykortti hajoaa tai katoaa kesken matkan. Pääosin kommentit olivat kuitenkin erittäin myönteisiä. Eräs vastaaja totesi seuraavasti: ”Valvonta tulisi konkreettiselle tasolle, voisimme oikeastaan valvoa kalan laatua oikeitten dokumenttien avulla.”
Kysyttäessä ketä kalaketjun toimijoista järjestelmä hyödyttäisi parhaiten, kaikki vastausvaihtoehdot saivat kannatusta. Vastaaja pystyi valitsemaan useamman toimijan kalaketjusta. Vastaukset jakautuivat seuraavasti: Kauppa reilu 85 %, asiakas reilu 75 %, viranomaiset 61 %, ravintola 56 %, tukku vajaa 54 %, jalostaja miltei 49 %, sekä kalastaja ja logistiikkaa ja kuljetuksia hoitavat tahot saivat molemmat reilun 36 % kannatuksen. Eräs vastaajista totesikin kyselyn avoimessa mielipidekentässä, että ”kaikki osapuolet hyötyisivät järjestelmästä. On vaikea arvioida, kuka eniten. Uskoisin asiakkaan hyötyvän paljon ja se todennäköisesti lisäisi jopa kalan käyttöä ja jopa kansanterveyttä, ”kansantaloutta” ainakin paikallisesti”.
Muitakin avoimia kommentteja kyselyssä saatiin, yhteensä 20. Pääasiassa kommentit olivat innostuneita ja niissä toivottiin, että kehitystyö järjestelmän parissa jatkuu ja jotkut olivat jopa halukkaita osallistumaan jatkokehittelyyn itsekin. Muutamat vastaajat olivat myös huomanneet, että järjestelmällä olisi muitakin sovelluskohteita kalan lisäksi. Toivottiin, että järjestelmä saadaan myös valtakunnalliseen käyttöön.